Verikuun alla, osa3-Under a Blood Moon, part3

Ihmissusi Pertti saapui suolet kurnien keittiöön noutamaan illalliselta jäänyttä paistia, ja siinä intoillessaan sattui säikyttämään vaimonsa niin pahanpäiväisesti että tämän on pakko turvautua kättä pidempään, ja hän sieppaa pöydältä mitä käteen osuu; "Katsos tätä, rakas."

Pertti the werewolf arrived to the kitchen with a grumbling tummy, to catch a left over roast, and startled his wife terribly, so that she needs to defend herself, and she grabs the first thing she can of the table; "Check this out, dear."

Pertin katse ihan lasittuu vaimon heilutellessa kuonon alla mehevää ydinluuta. "Hyvä poika" Sabine maanittelee. Pertin katse näyttää seuraavan luuta minne se meneekin. Nyt vain nopea kädenliike.. ja Sabine heittää luun takapihalle.
Pertti katoaa paikalta kuin ammuttuna.

Pertti stops completely, watching as his wife wiggles a juicy soup-bone infront of his snout. "Good boy" Sabine says. Pertti appears to follow that bone where ever it goes. Now just a fast swing of the arm.. as Sabine throws the bone to the backyard.
Pertti vanishes instantly.

Ihmissudet ovat koostaan huolimatta perin vikkeliä, ja Sabine saa huokaista helpotuksesta. "Ehkä nostan tuon paistin vielä kaappiin.." hän tuumii, ottaa lasillisen vettä ja menee levolle. Ei ainakaan käy elämä tylsäksi ihmissuden kanssa. Aamuun mennessä Perttikin on jo rauhoittunut, ja Sabine voi turvallisin mielin herätä miehensä vierestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Saa nähdä, mitä ensi täydelläkuulla tapahtuu ;)

Despite their size werewolves are quite quick, and Sabine can come down. "Maybe I'll just put that roast away.." She thinks, takes a glass of water and goes back to bed. Life sure ain't boring with a werewolf. Till morning Pertti too is all settled up and Sabine can wake up safely next to her husband.
We'll just have to wait what happenes on the next full moon ;)

Verikuun alla, osa2-Under a Blood Moon part2

Sudenkirouksen aikoinaan ylleen saanut Pertti-herra saattaa joskus täydenkuun alla olla hieman arvaamaton, vaikka hänen ajoittaiseen rellestykseensä onkin jo talossa totuttu; Särkyvät arvotavarat pakataan kuplamuoviin, lykätään vintille, ja sukulaisilta saadut, epäesteettiset lahjatavarat kaivetaan komeroiden kätköistä esille kirjahyllyyn ja toivotaan pahinta. Jokainen sulkeutuu muutenkin kuisten öiden ajaksi huoneeseensa ukonhattua ulottuvilla. Ruokatavaroita ei mukana kannata pitää, sillä täysikasvuisella ihmissudella täysikuussa riittää ruokahalua vielä naapurin lampaiden jälkeenkin. Itse asiassa, Pertti pihalla kirmatessaan vainusi keittiöön yöksi unohtuneen illallispaistin tähteet, ja päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Pahaksi onneksi hänen vaimonsa Sabine oli samaan aikaan keittiössä, ja uhkasi jäädä tulilinjalle.

Master of the house, Pertti, who's suffering of the wolf-curse, may be a little unpredictable during the full moon, even the folks of the house are getting used for his acts; Every breakable item is covered with a bubble-wrapper and placed in the attic, and all the unesthetic gifts from relatives are taken off from the closed and placed in the book-case and hope for the worse. Still, everyone locks themselves up in their rooms when the moon is full and bright, and keep some wolf's bane on hand all the time. Food items is not a good idea to carry with, since a full-grown werewolf has appetite enough after naighbours sheep as well. Actually, while running at the yard Pertti scented the left over roast from kitchen, and decited to grab the opportunity. Unluckily Sabine was at the kitchen the same time.

Pertin maha murisee uhkaavasti. "Pertti, paikka!" Sabine komentaa. "Istu!" nälkäinen Pertti ei korvaansa lotkauta. Paistiahan Pertti tavoittelee pöydältä pikkurouvan takana, mutta silti vaimoa alkaa pelottaa miehensä hurja ilmestys. "Mikä nyt neuvoksi?" Sabine miettii kuumeisesti vältellessään mahdollisia sudenpuremia. Sitten hänen käsiinsä osuu jotain kättä pidempää: "Pelastus.."

The stomach of Pertti as growling threatningy. "Down, Pertti!" Sabine orders. "Sit!" Pertti is so hungry he doesn't listen. He's only after for a roast in the table behing the mrs, but still she's afraid. "What do I do" She thinks hastly while avoiding any possible bite marks. She reaches out to something on the table: "Salvation.."

-Tarina jatkuu..

-Story continues..

Verikuun alla-Under the Blood Moon

Kurkistamme taas hetkeksi Lupescun perheen vaatimatonta arkea. Vaikka Lokakuun täysikuu (eng.Blood Moon; Verikuu) onkin taas vähenemään päin, tapahtui, ajassa taaksepäin palattaessa seuraavaa:
Ulkosalla kumottava täysikuu saa Lupescun talon asukkaat aina vähän levottomiksi. Ei sillä, että he kaikki olisivat kuuhulluja, vaan pikemminkin, koska talon isäntä, Pertti Lupescu, on.
Hänen vaimonsa, Sabine heräsi taas keskellä yötä ulkoa kaikuvaan ulvontaan ja havaitsi puolisonsa paikan sängyssä tyhjäksi. "Jahas, taas se on lähtenyt juoksuilleen" Tuumii Sabine ja aikansa yksin ja levottomasti loikoiltuaan lähtee hakemaan keittiöstä juotavaa jos vaikka alkaisi nukuttaa.
Ruokasalissa on hämärää ja hiljaista.

Once again we may peek the average life of the Lupescu family. Even this October full moon (also known as "Blood Moon") is waning again, something happened a couple of nights ago:
Brightness of the moon allways makes the people in the house a bit restless. Not that they are all lunatics, but because the master of the house, Pertti Lupescu, is. His wife, Sabine woke up, and heard some howling from outside in the middle of the night, and noticed that the other side of the bed was empty. "Great, his off to full moon again", Sabine mutters and after lying in bed, restless, for a while she gets up to kitchen to get herself something to drink.
The diningroom is all dark and quiet.

Keittiöön ei kuulu enää ulvontaa. Mielessään Sabine toivoo ettei Pertti taas hätyyttele naapurin isännän lammaskatrasta kuten vuosi sitten. Naapurin valituskirjeillä voisi tapetoida jo kirjaston. Mielijohteesta hän huomaa illallisesta pöydälle unohtuneen lammaspaistin; Oli emännän keittiövuoro. "Ei tästä saa kukaan tietää" tuumii Sabine ja kietaisee paistin folioon.

No more howling. Sabine hopes that Pertti isn't after the naighbours sheep again, like about a year ago. You could paper a library with the naighbours complain-letters by now. Sabine notices the roast left over from the supper-meal she forgot on the kitchen desk; Tonight was her kitchen-shift. "No one will find out about this", she thinks and coveres the roast up with a tin-foil.

"Noin. Kyllä se nyt säilyy ettei kissa syö sitä." Sitten Sabine tuntee heikkoa viimaa. "Onko kissa tullut keittiöön?"

"That's it. Now the cat can't have it." She feels some chills like a wind. "Did the cat enter the kitchen?"

-Tarina jatkuu..

-The story continues..

Kun terveys pettää..

Todellakin, eilen jäi postailut väliin, pahoitteluni siitä. Aamuni alkoi pirtsakasti yltyvällä päänsäryllä ja päivän vietin suurinpiirtein pimeässä sängynpohjalla tyynyt korvilla ;(
Toivottavasti en kenellekään tuottanut pettymystä siellä kotikoneilla, lupaan jatkaa postailujani tavalliseen tapaan :)

Nukkiksessakin on tapahtunut kaikenlaista.. Lokakuun täysikuu kerkesi valaista yötaivasta, ja aina salskea susimiehemme Pertti oli vallan veikeällä päällä ;)
Tarina jatkuu..