On kulunut viitisen päivää kun Evan laittoi alrunanjuuren ikkunalleen. Kuten arvata saattaa, alrunanlemu on pikkuhiljaa levinnyt myös muualle taloon. Perheenjäsenten pidellessä neniään kummissaan mummi kyllä tunnistaa hajun. -Jassoo, hän tuumii ja lähtee kapuamaan portaita.
Victor osoittaa syyllisen verikoiran tavoin.
It's been about five days since Evan put the mandrakeroot on his window. And predictabily, the whole house is started to stink. While the rest of family-members keep holding their noses, granny definately recognizes the odor. -I should have known, she mutters and starts to climb up the stairs.
Victor points the guilty one like a bloodhound.
Hajukin voimistuu..
Evan jää kiinni ja törmää mummin tuimaan katseeseen.
-Mummi, aioin kertoa, mutta..
-Etkä aikonut, muuten taika ei toimisi, mummi sanoo.
-Tuskin se toimii nytkään, sinähän ruokit alrunaasi kuolleella verellä.
The stench is also getting stronger..
Evan gets busted and meets granny's grim stare.
-Granny, I was about to tell you, but..
-No you wasn't, otherwise the spell won't work, granny says.
-Besides, I doubt it works now, either, after all, you're feeding the mandrake with some dead blood.
-Mutta.. mitä minun sitten pitäisi tehdä?
-Lopettaa tämä pelleily ja jättää taianteko kokeneemmille, sitä.
-But..what should I do then?
-Quit fooling around and leave the spellcasting for the more experienced, that's what.
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Blogisi on todella mielenkiintoinen, tykkään:)!
Meneepäs jännäksi alruunoiden kanssa!
Lähetä kommentti