Jennyfer Lupescu

Uusin tulokas talossa on siis Vera-tädin serkku (hänen setänsä tytär), tri Jennyfer Lupescu (Tai oikeammin, Jennyfer Lupescu-West, vaikka hänen avioliittonsa kuuluisan tiedemiessuvun vesan kanssa kariutui työtapaturmaan jo viisi vuotta sitten).
The latest arrival to the house is auntie-Vera's cousin (a daugter of her uncle), doctor Jennyfer Lupescu (or actually, doctor Jennyfer Lupescu-West, even her marriage with the descendant of the famous scientist-family was ended by an occupational accident five years ago).

Nuken Tarina:
Jennyfer on kolmas nukkeni Heidi Ottin kokoelmasta. Tämän tilasin Dolores-verkkokaupasta, kun huomasin että sinne oli saapunut Ottin nukkeja. Silti, uusi hahmo ei ollut vain syy ostaa uusi Ott, vaan on kummitellut talossani pidempäänkin. Myönnän myös, että Jennyferistä tuli omannäköisimpäni nukke, ainakin kampauksen ja silmämeikin osalta (*huoletonta viheltelyä*). Halusin tälle hahmolle sellaista luovaa taiteilijan-hulluutta, ja hiuksista tuli ihanan sekopäiset. Pohdin vähän kurinalaisen polkkatukan ja tiukan nutturan välillä, mutten halunnut luoda liian vakavaa hahmoa. En myöskään täysin puolimielistä vipeltäjää. Nukke saapui paketissa ilman vaatteita ja hiuksia, ja oli aika helppo laittaa kokonaisuudeksi. Tein hahmolle hiukset puretusta koristenyöristä, ja huovutin hiuslisäkkeen. Kasvot maalasin uudestaan, lakkasin kynsilakalla nuken sormen- ja varpaankynnet, ja ompelin vaatteet käsin. "Löytöjä" -osiosta voi löytää kuvia nuken alkuperäisestä olemuksesta.

Story of this doll:
Jennyfer is my 3rd Heidi Ott-doll. This one I mail-ordered from Dolores web-store, after I noticed they had Heidi Ott -dolls. The new character wasn't just an exuse to by me a new Ott, no, it had haunted me longer than that. I also admit that Jennyfer turned out with most resembles with her maker; me. Atleast when it comes to her eye-make up or weird hairdo (*whistling innocently here*). I just wanted something like artist-crazyness or so for this doll, and I just love the way her hair turned all kook. I pondered a while between a strict bob haircut and a tight topknot, but I didn't want to make her look too serious, but not a complete nutcase either. The doll arrived in a cardboard-box with no clothes or hair, so she was quite easy to dress up as I wanted it to be.
I made her wig out of silk-string and waulked her hairpiece by hand. I re-painted the face with acrylic-paint and painted her toe- and fingernails with real nailpolish, and sewed her clothes. From "Löytöjä" -section you can find pics of the original appearence of this doll.

Jennyferin Tarina:
Jennyfer on Veran serkku, ja he ovat suunnilleen saman ikäisiäkin, vaikkei Jennyferistä uskoisi. Hän on opiskellut ja matkustellut paljon. Hän on aina löytänyt oikeat ihmiset, ja omaksunut kaikenlaista tietotaitoa myös pimeämmistä tieteistä. Nuoruus ja kuolemattomuus kiinnostavat häntä käytännössä. Hän solmi nuorempana avioliiton tri West -nuoremman kanssa (jonkun niistä), ja liitto ehti kestää seitsemen vuotta. Leskeksi jäätyään Jennyfer muutti takaisin lapsuudenkotiinsa, isotätinsä Amalian luokse, joka ikäihmisenä nukkui pois n. viikkoa ennen kuin Jennyfer muutti Lupescun taloon. Jennyfer sai työpaikan kaupungin kosmetiikka-laboratoriosta, ja Amalian luona asuessaan hän löysi myös uuden miehen elämäänsä; Laboratoriota vastapäätä toimi moottoripyörävarikko. Vaikka heillä oli hetkensä, miehestä ei ollut vielä asettumaan aloilleen, ja hän kiertelee tälläkin hetkellä prätkällään jossakin päin Eurooppaa. He pitävät kyllä yhteyttä puhelimitse, ja hän kirjoittaa usein Jennyferille kirjeitä tien päältä.

Jennyfer's Story:
Jennyfer is Vera's cousin, and they are about the same aged as well, even you wouldn't believe it of Jennyfer. She's studied and trevelled a lot, and has always found the right people and learned more, also about the darker side of science. Youth and immortality do interest her in practical matter. When she was younger, she wed doctor West-junior (well, one of them), and they were happily married for seven years. Once Jennyfer turned widow she moved back to her childhood-home to her old great-aunt Amalia, who slept away about a week before Jennyfer arrived to the Lupescu house. Living with her great-aunt jennyfer had a job in the cosmetic-laboratory, and also found herself a new man in her life; There was a motorcycle repair-shop across the street by the lab. Even the two lovebirds had their moments together, he wasn't ready to settle in just yet, and he is road-tripping around the world with his motorcycle as we speak. He still keeps in contact with Jennyfer, by phone or letter.

Muutettuaan taloon ja tutustuttuaan asukkaisiin Jennyfer on ollut tavattoman kiinnostunut tutkimaan heitä. Evan kiinnostaa häntä erityisesti; onhan hän kuollut mutta silti elossa. Mörkö ei ole vielä uskaltanut näyttäytyä. Jennyfer majoittui talon ullakkohuoneisiin, jossa onkin tilaa vaikka rakentaa oma labra, jossa syventyä tutkimuksiinsa..

After moving in with the Lupescu family and after getting to know the residents better she's been quite eager to study them. Especially Evan; after all, he is dead, but still alive. Bogeyman hasn't yet had any courage to show himself. Jennyfer moved her belongins to the attic-room, where there's plenty of room to build her own laboratory and continue the research..

Lennart ja Kummitus

Toiseksi viimeisessä esittelyvuorossa ovat siis ullakon asukkaat. Ensimmäinen heistä on Lupescun perheen kotikummitus, joka hänkin todennäköisesti on joku sukulainen:
Almost the last ones to be introduced are the folks in the attic. First of them is propably of some relation of the Lupescu family, their very own ghost:

Nuken tarina:
Kummituskin on sellainen "kokeilenpa tällaista" -askartelu. Kummitus menee ensimmäisten hahmojen joukkoon, sillä eikös hyvän ullakon kavalkaadiin kuulu myös kummitus? Hahmosta tuli vähän tahattomasti tuollainen bansheen-näköinen.. Nukke on valmistettu serlapaperista ja Erikeeperistä. Harsot ovat paloja rikkinäisestä huivista ja höyhenistä. Hiukset revittyä villalankaa ja kaulakoru/kahleet vanhasta kaulakorustani.

Story of this doll:
The ghost is also one of those "Hey, let me try this.." -test crafts. It gets categorized with my first characters, cause there is a ghost in every true-attic, isn't there? And it wasn't intentional to make this figure look like a banshee, sorry about it.. This doll is made out of household towels and glue, basically. Veils are from my shredded scarf and gray feathers. Doll's wig is made from ripped yarn, and it's necklace/shackles from my old necklace.

Kummituksen Tarina:
Kummitus on pääasiassa ullakolla viihtyvä salaperäinen hahmo, joka toistaiseksi on pitänyt henkilöllisyytensä salassa. Mistä ja milloin kummitus ilmaantui kummittelemaan, on niin ikään hämärän peitossa. Ehkä vintillä lojuvalla Ouija-laudalla on osuutta asiaan? Kummituksen tarina herättää kiinnostusta jo siitäkin syystä, että mielestäni hahmo on selkeästi hääpuvussa. Kummitus näyttäytyy harvoin kellekään perheenjäsenelle, tähän mennessä vain mummi ja Evan ovat nähneet sen. Ullakolla usein hiirestävä Victor on tälle haamulle ilmeisen mieleistä seuraa, samoin kuin katto-orrella paikkansa pitävä Lennart-lepakko.

A ghost's story:
The ghost is the mysterious, etheric character, who mainly stays in the attic, and even I don't know who she once was. From where and when did the ghost appear to haunt the house, nobody knows. Maybe the Ouija-board in the attic has something to do with that? I found the ghost's story interesting for many reasons, for one; Don't you think she's wearing a wedding gown or what? Ghost rarely shows herself to anyone, this far only Granny and Evan have seen her. Ghost seems to like the house cat; Victor, who often comes to catch mice in the attic. Lennart the bat is also keeping her company.

Pari sanaa Lennartista:
Pikku-lepakko on valmistettu piipunrassista ja vanusta. Siivet ompelin vahvikekankaasta jonka jälkeen silitin ne rungon päälle. Orsi on tehty grillitikusta.

Few words about Lennart:
This little bat is made out of pipe-cleaners and cotton wool. Wings I sewed out of glue-fabric, and then ironed it up. The rafter I made from a bamboo barbeque-stick.
    ..Lennart ei näköjään tykkää kun unia häiritsee valokuvaaja :l
..Apparently Lennart doesn't like to be disturbed by the photographer :l

Evan Lupescu

Lupescun perheen monenkirjavien jäsenten esittelyssä vuorossa perheenpää Pertin pikkuveli, Evan Lupescu:
The next in line of the introduction of the odd-ball members of the Lupescu family is Pertti's little brother, Evan Lupescu:

Nuken Tarina:
Evan on myös 14-nivelinen nukke Heidi Ottin kokoelmasta, ja saapui nukkekotiympyröihini samana päivänä tätinsä Veran kanssa. Toisin kuin Vera, tämä vaati enemmän stailausta: Nukella oli lyhyet ja ruskeat sänkimäiset hiukset jotka vaihdoin ensitöikseni. Tummensin vähän maalaamalla akryylilla nuken silmänalusia ja suupieliä. Ruusunpunaiset posket eivät mielestäni myöskään hahmolle sopineet. Vaatteet ompelin itse.

Story of this doll:
Evan is also a 14-jointed doll from Heidi Ott-collection, and arrived to my dollhouse-world the same day his auntie Vera did. Unlike Vera, this doll required some more stylist-work. Originally he had short, brown, stubble-like hair, which were the first for me to change. I shadowed him around his eyes and lips a bit with an acrylic-paint. Rosy pink-cheeks were inappropriate on him as well. I sewed his clothes myself.

Evanin Tarina:
Täytettyään Lokakuussa 26 vuotta Evan aikoi pitkäaikaisen suhteen sinetiksi viedä vihille elämänsä rakkauden; Ms.Mimi Dalakisin. Koko perhe ilahtui, ja häitä alettiin järjestää. Talon naiset ompelivat juhlapukuja, ja bestman-Pertti muutamien perhetuttujen kanssa järjesti päivää ennen häitä Evanille polttarit joissa viini virtasi; Kukaan ei tarkalleen muista mitä tuona kohtalokkaana yönä oikein tapahtui, mutta aamulla Pertti löysi kalpean veljensä makaamasta lattialta. Evan näytti kuolleen verenhukkaan, vaikkei sitä näkynyt edes tahroina lattialla. Mikä Evan-paran kuolemaksi koitui, oli mysteeri. Uutinen edesmenneestä nuoresta herrasta järkytti kaikkia. Evan oli eläessään ollut hyvin pidetty ja kohtelias herrasmies. Morsian sai shokin ja hänen kohtalonsa on vähän epäselvä. Joku kertoi hänen muuttaneen kauas pois, ehkä uuden sulhasen kanssa, toinen taas tiesi hänen napanneen myrkkyä murheisiinsa, ja kolmas osasi kertoa mistä pyöreästä kopista neiti löytyisi.. Evanin vaatimattomat hautajaiset pidettiin aamupäivällä, kolme päivää kuolemantapauksen jälkeen tihkusateessa, ja kaikessa hiljaisuudessa arkku laskettiin sukukalmiston multaan. Kylälläkin juoruttiin jo kaikenlaista. Pertin epäilykset olivat kuitenkin heränneet.

Evan's Story:
After turning 26 at October Evan was going to get married with his long-time love; Ms. Mimi Dalakis. The whole family was happy for him, and everyone started organizing the wedding.
Women sewed festive outfits, and the bestman; Pertti, with some friends of the family arranged a bachelor-party (with spirits) for Evan.; No-one really remembers anymore what happened on that faithfull night, but Pertti found his brother in the morning, pale, and dead, lying on the floor.
It seemed like he'd died of severe blood loss, even there was no blood anywhere, not even a single drop on the floor. What killed poor Evan, is a mystery. News of the deceased young master of the house was a shock to everyone, after all, Evan was a very polite and popular gentleman when he was alive. The bride was deeply distraughed, and what actually happened to her is a blur. Some people said she moved far far away, maybe with a new groom, others knew she drank poison to end her suffering, and the rest could tell which mental institution she could be found.. Simple funeral of the young master Evan were arranged at forenoon, in a slight rain, three days after the incident. Still, in the willage nearby the people had started whispering. Pertti also had a hunch of what was going on.

Vielä samana yönä Pertti palasi kaatosateessa veljensä tuoreelle haudalle huomaten olleensa oikeassa kuunnellessaan kylän ämmien höpinöitä. Haudasta kuului heikkoa rapinaa. Muitta mutkitta Pertti kaivoi veljensä ylös ja talutti tämän taloon. Mekkalaan heräsi muukin perhe, Vera etsi moppia siinä missä mummi etsi puuvaarnaa. Pienen konfliktin laannuttua pikkutunneilla teekupposen ääreen, perhe sulatteli tilannetta; Evanista oli tullut vampyyri.

At the very same night started a torrential rain, and Pertti returned to his brother's fresh grave. He was sure to hear some scratching noises coming from inside the grave, and without hesitation Pertti dug his brother up and walked him back to the house. The rest of the family woke up too and Vera was looking for a mop while granny wanted to find a wooden stake. After the conflict settled and family had some midnight cups of tea, they all had to think this over; Evan had become a vampire.

Mutta Lupescun perhe pitää yhtä, ei tuo nyt nykyään liene outoa jos joku perheenjäsenistä noudattaa erityisruokavaliota? Evan on sitäpaitsi edelleen kohtelias ja miellyttävä herrasmies. Hän on hieman yksinäinen, ehkä hän haaveilee edelleenkin rakkaudesta? Evan lukee, kirjoittaa ja runoilee paljon. Vaikka hän viihtyy omissa oloissaan, etenkin päivisin, hän viettää usein iltoja veljensä ja parhaan ystävänsä, Ernestin kanssa. Toisinaan Evan taitaa olla Mörölle vähän kateellinen tämän suosiosta naisten keskuudessa..

But the family stays together, besides, how strange it is these days to have a family-member on a special regimen? And Evan is still a polite and pleasant gentleman. He is a bit lonely, though, and may still be dreaming about a long-lost love? Evan likes to read and write a lot. Even though he is a loner, he spends a lot of time with his best friend, Ernest. All though, I think occasionally Evan is a bit jealous to Bogeyman for his popularity among the ladies..

Ernesti-mörkö

Jokaisessa hyvässä kodissa on oma mörkö. Niin myös Lupescun talossa. Hänen nimensä on Ernesti:
In every good home there's it's own bogeyman. So is in the Lupescu house aswell. His name is Ernest:

Nuken tarina:
Mörkö on järjestyksessään kolmansilla sijoilla, ja Pertin aikalainen. Mörkö oli vaan sellainen "kokeilenpa tehdä tuosta turkista jotakin" -pika-askartelu, mutta kehittyikin nopeasti omaksi hahmokseen. Pitäähän talossa olla mörkö komerossa tai sängyn alla, niinkuin kummitus ullakolla tai wc-ankka kylppärissä?
Nuken runko on tehty piipunrassista ja isoista muovihelmistä, joiden päälle ujutin keinoturkiksesta ommellun tuppilon, ja ompelin kiinni. Ainokainen silmä on pariton lasisilmä, ja kravatti jotain somistenauhaa. Hiusponnarin tein ohuesta kuminauhasta.

Story of this doll:
Bogeyman is about the 3rd doll of mine, and was made during the same time as Pertti. Bogeyman was one of those "hey, I'll try to do something out of that fake-fur" -test crafts, but quickly developed his own character. You just have to have a bogeyman in the closet or under the bed, like a ghost in the attic or that yellow plastic duck on the side of your bath-tub, right?
The body of this doll was made out of pipe-cleaners and some big wooden beads. I covered them up with a sock made of fake-fur and sewed it all up. The lonely eye is really a lonely glass eye (I couldn't find it's pair), and his tie is a clip of some silk-ribbon. His hair is tied up by a piece of thin rubber-band.

Ernestin Tarina:
Mörkö asusteli pitkään eteisen komerossa, suojassa katseilta, mutta rohkaistui lopulta tutustumaan perheeseen, joka muutti sen komeroa ympäröivään taloon. Nykyisin mörkö liikkuu ihan päivänvalossa, osallistuu talon töihin. Hän on ystävystynyt mm. Vera Lupescun kanssa, tosin paras ystävä taitaa olla perheenpää Pertin veli, jonka kanssa he usein viettävät rattoisia iltoja rupatellen ja viiniä naukkaillen. Ehkä poikamiehet pitävät yhtä?
Kukaan ei oikeastaan kutsu Ernestiä ernestiksi, hän on tuttavallisesti vaan "Mörkö". Hän on vähän ujonpuoleinen heppu, jonka lempijuhla on Halloween; Silloin uskaltaa liikkua ulkosalla ilman pelkoa rankkureista, ja naapureilta saa karkkia jos on paperipussi mukana.
Ernestistä on paljastunut myös herkkä romantikko, ja hän on lyhyessä ajassa vallannut jalansijansa nukkekotini tavoiteltuimpana poikamiehenä (kaikki tytöt ovat ihastuneet söpöön ja pörröiseen mörköön). Vai kuka tuota nassua voisi vastustaa?

Ernest's story:
The Bogeyman lived a long time in a hall closet, alone, where no one could see him, but finally encouraged himself to meet the family who moved in the house surrounding his closet. Nowadays bogeyman can be sighted during the daylight and is helping around the everyday chores. He's a good friend with Vera Lupescu, but his best friend is Pertti's brother, who he often spends time with talking and drinking. Maybe bachelors stick together?
Nobody actually calls Ernest "Ernest", he's just "Bogeyman" among friends. He's a tad shy guy, who's favorite holiday is Halloween; You can walk outside without fearing the dog-catcher and neighbors give candy if you happen to carry a paper-bag with you. Ernest revealed to be a sensitive romantic, and has quickly gained the first place as the most desirable bachelor in the house (every girl just seems to fall in love with this adorable and fuzzy bogeyman). Who could ever resist that cute mug?

Ainakaan tämä mörkö ei ole enää kaapissa..
Atleast this bogeyman is out of the closet..

..tai ehkä sittenkin. Pienempää poikamiesboksia saa hakea, mutta kodikkaalta näyttää.
Joskus sitä bloginpitäjäkin tuntee itsensä paparazziksi :)

..or maybe not. Might be hard to find a smaller residence, but it looks cozy.
Sometimes a blogger too can feel herself as a paparazzi :)

Adalmina Lupescu ja Victor-kissa

Hän oli kolmas nukkeprojektini, perheen ikinuori isoäiti Adalmina Lupescu:
She was my 3rd doll-project, the ever-so-young grandma of the family, Adalmina Lupescu:

Nuken Tarina:
Tällä nukella olikin taas vuosipäivät; Pari vuotta sitten pääsiäisenkorvilla Euron kaupasta Kaisaniemestä tarttui mukaan sellainen julkeasti virnistävä, säkkikankaaseen puettu pääsiäisnoitafiguuri. Sabinen ohella tämä on yksi eniten tuunatuista nukeista. Poistin lähes kaiken alkuperäisen; hiukset, kasvot ja vaatteet. Alta paljastui rujo rautalankarunko. Vahvistin nuken tukirankaa piipunrassilla ja villalangalla. Vuolin nuken kasvoja pienellä skalpelli-veitsellä saadakseni alkuperäisen virnistyksen katoamaan. Uuden imagon pakkeloin lukuisilla kerroksilla Erikeeperiä (muuttuu kuivuessaan muovimaiseksi) ja maalasin kasvot uudestaan. Tuloksena velmu hymy ;) Hiukset liimasin villalangasta ja vaatteet ompelin käsin. Hauskana yksityiskohtana maalasin vielä nuken varpaankynnet. Ne ehkä näkyvät seuraavassa kuvissa jos osaa katsoa:

Story of this doll:
This doll just had her first anniversary; A couple of years ago, around Easter I found a tiny witch-figurine with a sack-cloth clothing and cheeky grin from a little store at Kaisaniemi. Like Sabine, this doll was one of my most difficult tuning-works. I removed allmost everything that was original in this doll: The hair, the face, and all clothing. Beneath it all was an ugly iron-wire-skeleton, witch I strenghened up with some pipe-cleaner and yarn. I carved the face of the doll with scalpel to get the grin off it's face, and made the new image with several layers of EriKeeper-glue (it turns plastic-like when it dries up). Now the doll has a mysterious, mischievous smile on her face ;) Wig is glued-on gray yarn, and clothes I sewed by hand. As a funny detail I even painted the dolls toenails red. You might be able to see 'em in picture if you take a close look:

Adalminan Tarina:
"Mummi on vanha noita" sanotaan monessa suvussa. Tässä suvussa se pitää paikkansa. Isoäiti Lupescu on ikivanha, teknisesti hän taitaa olla Pertin iso-iso-äiti. Hän on siis Veran mummi, vaikka kaikki talossa kutsuvat häntä vain "mummiksi". Isoisä Lupescu poistui keskuudestamme vuosia sitten, ja tätä nykyä hänet löytää uurnasta ruokasalista. Mummi viihtyy omissa oloissaan, vaikka särpiikin mieleellään teetä (ja viskiä) salongissa muiden talon tyttöjen kanssa. Mummi hoiti aikoinaan Pertin sudenkirousta, kunnes heitti pyyhkeen kehään ja hiljalleen asiat palasivat mallilleen. Mummi tulee hyvin juttuun sukulaispoikansa Pertin kanssa, joka jaksaa tarpeen tullen kantaa häntä paikasta toiseen. Pertin veljeen Adalminan välit kuitenkin kylmentyivät valitettavan kuolemantapauksen johdosta. "Kuolleet eivät kummittele", sanoo mummi napakasti.
Kaikesta huolimatta mummi ei ole läheskään niin raihnainen kuin antaa olettaa, ja hän keittelee edelleenkin rohtojaan ja lentää luudalla pitkiäkin matkoja hankkiessaan eksoottisia aineksia keitoksiinsa. Seuraa mummille pitää perheen lemmikki, Victor-kissa.

Adalmina's Story:
"Granny is an old witch" is said often in many families. In this family it's actually true. Grandma Lupescu is very, very old, I think, that technicaly she's Pertti's great-great grandma, if she's Vera's grandma. Still, the whole family just calls her "Granny". Grandpa Lupescu departed years ago, and can be now located from the urn in a dining-room. Granny often likes some time alone, eventhough occasionally loves a cup of tea (and whiskey) in the salon with the rest of the house women. Granny nursed Pertti's wolf-curse in the beginning, she tried everything and had to quit. As time passed, things settled down and life continued in the house like nothing happened. Granny gets along well with Pertti, who's now strong enough to even carry granny around when needed. Sadly, Granny's relations with Pertti's little brother turned cold after a misfortuned case of death in the house. "Dead men don't haunt!" -says granny determined.
After all, granny isn't nearly that decrepit as she leads others to think. Se still stirs up her magic-potions and flies long journeys with her broomstick when in search for some new and exotic ingredients on her concoctions. The family pet, Victor-cat is keeping granny company.

Pari sanaa Victorista:
Victor-kissa on valmistettu piipunrassista ja cernit-massasta. Pertin ohella ensimmäisiä nukkekotiani varten tehtyjä piipunrassitöitä.

Few words about Victor:
Victor-cat is made of pipe-cleaners and Cernit Polymer-clay. Like Pertti, he's one of the first pipe-cleaner figurines I made for the dollhouse.

Victor sai nimensä legendaarisen tohtorin, Victor Frankensteinin mukaan.
Victor was named after a legendary doctor, Victor Frankenstein.

Vera Lupescu

Seuraavaksi esittelen teille Lupescun veljesten hilpeän tädin, Vera Lupescun, "hippityttö 42":
Next one in the introduction-line is the cheerfull hippie-aunt of the Lupescu-brothers, Vera Lupescu:

Nuken Tarina:
Vera on Saksalainen, 14-nivelinen nukke Heidi Ottin mallistosta. Ihastuksen riemusoitto, kun onnistuin viimein tilaamaan briteistä kaksi nukkea, en muista enää (netti)kaupan nimeä, mutta kaverilta täytyi lainata visakorttia ;D Kasvot ovat alkuperäiset, hiukset liimasin villalangasta, sillä nukke oli kalju. Vaatteet ompelin, ja korut tein itse. Tilasin myöhemmin Veralle sellaiset pitkälahkeiset aluspöksyt, mutta ne eivät hameen alta näy. Järjestyksessään Vera on neljäs nukkekotiini muuttanut hahmo, eli vähän lipsuin järjestyksestä tässä. Ohoh.

Story of this doll:
Vera is a 14-jointed german doll by Heidi Ott. I was happy as a clam when I finally managed to mail-order two of these dolls from the Great Britain with some help of a friend and his Visa-card (and I seriously can't remember the name of that store anymore, sorry folks).
Doll's face is original, but the wig is made of yarn since the doll was originally bald. I designed and made the clothes and jewelry myself. Later I mail-ordered her some bloomer-type of women's garments, but they really don't show under her skirt. Vera is the 4th character that arrived in my dollhouse, so I broke the order here a little bit, whoops.

Veran Tarina:
Vera on maanläheinen luonnonlapsi ja itu-ihminen. Hän on nopeasti vakiinnuttanut asemansa kodin hengettärenä, joka pitää huoneet puhtaana ja laittaa perheelle maittavia aterioita. Hän on kasvissyöjä, mikä vähän harmittaa hänen veljenpoikaansa Perttiä, joka mieluummin järsisi porkkanoiden sijaan rakaa lampaanreittä. Vera on kuitenkin pidetty hahmo, joten kiistoja syntyy harvoin. Vera osaa patistaa myös muut perheenjäsenet siivoustalkoisiin, ja järjestää perheelle yhteisiä ajanvietteitä. Tässä leikellään lumihiutaleita ikkunoihin:

Vera's Story:
Vera is sort of an earth-bound person, a nature's child, and she's quickly established her position as the household-maiden who keeps all the house clean and cooks up tasty meals for the family. She's a vegetarian, which annoys her nephew Pertti a little, cause he would much rather chew on a fresh roast of lamb than a carrot-stew. Still, Vera is very liked among the family-members, so there's hardly any disputes. Vera also has the talent to make others do some chores with her, and often gets the family together to spend some quality time. Here everyone is clipping snowflakes on windows during the winter:

Vera on myös perheen käsityöläinen. Hän neuloo ja ompelee vaatteita perheenjäsenille, ja piirtää maisemakuvia luonnoslehtiöönsä. Vera-tädin kintereillä talossa usein hiippailee Mörkö, joka tarjoaa auttavan kätensä arkisten askareiden keskellä.

Vera is also the seweress of the family. She knits and sewes clothes for the family-members, and does occasional drawings on her sketchpad. Along with auntie-Vera around the house is often seen a Bogeyman, who's very helpfull in the everyday chores.

Pertti Lupescu

Sabinea seuraava nukkeprojektini oli Lupescun perheenpää; Vanhin poika, Ms Cuzan aviopuoliso, sekä blogini virallinen vahtikoira, Pertti Lupescu:
My next doll after Sabine was the head of the Lupescu Family; The oldest son, husband of Ms. Cuza, and the official watchdog of my blog, Pertti Lupescu:

..joka voi ilmeisestikin olla hieman arvaamaton kun kuu paistaa heliästi ;)
..who obviously can be a bit unpredictable when the moon is full and bright ;)

Nuken Tarina:
Olen aina tykännyt ihmissusista, vaikkakin elokuvien ihmissudet aiheuttavat usein tahattomia naurunpurkauksia, -Get Real. Tein joskus lapsena eläinhahmoja piipunrassista, ja minulla sattui olemaan jonkun toisen askarteluprojektini tähteitä jäljellä, joita sitten ajankulukseni rupesin vääntelemään. Ensin ajatuksenani oli tehdä jokin koirantapainen tai vastaava; lemmikki? No se lähti vähän käsistä, ja tiesin että ihmissusihan se täällä luuraa. Haukkasin aika ison palan, sillä piipunrassin loppuessa jouduin laittamaan nuken syrjään. Yläosa oli valmis, mutta vyötäröstä alaspäin oli pelkkiä langanpätkiä. Taittelin sille siis pahvilaatikosta pienen nojatuolin, ja leikkasin kankaasta peiton jolla peittelin muotopuolen ihmissuteni. Ehkä kuukausi myöhemmin sain vihdoin ostettua lisää piipunrassia ja cernit-massaa, ja susi sai jalat. Kynnet ja hampaat piti tottakai tehdä myös, siihen käytin cernittiä. Silmät tein nuppineulanpäistä, ja pöksyt farkkuvaatteen kavennustilkuista.

Story of this doll:
I've always liked werewolves in general, even though some movie-make ups will cause me some accidental laughter. Seriously; what are they thinking? So.. I used to make animal figurines out of pipe-cleaners as a kid, and since I had the appropriate material at home, I started to wring them around my fingers to see what I can come up with. First I thought it was going to be something doggish (is that even a word!?), like a pet, maybe? Well, it got out of hand, a bit, and I just knew the figurine I was making was going to turn out to be a werewolf. The head, the arms and torso were finished and the materials ran out so I had to put my work on hold. I made a little arm-chair for him out of some cardboard-box and made a blanket out of some cloth so I could cover him up from the waist down, since he was just pieces of string down there. About a month later I gathered up some more materials, like pipe-cleaners and Cernit polymer-clay, so I could finish my work. My werewolf finally had legs, and claws and teeth (Cernit). Eyes are made out of pins. His pants are made of some leftover-clippings from sewing a denim-vest.

Pertin Tarina:
Koko ikänsä lyhytkasvuisuudestaan kärsinyt sekatyömies/haudankaivaja Pertti Lupescu sai päälleen sudenkirouksen täytettyään 40 vuotta. Mistä kirous oli lähtöisin, sitä ei kukaan tiedä. Isoäiti Lupescu teki parhaansa yrittäessään poistaa pojan-pojan-poikaansa vaivaavan häiriön, keitteli rohtoja ja lauloi loitsuja. Tavallaan mummin rohdot tepsivät; Pertti ei enää muuttunut ihmiseksi vaikka kuu ei paistanutkaan. Läheiset lohduttivat murtunutta Perttiä, täti sanoi ettei ulkonäkö ole tärkeintä, ja veljen mielipiteen mukaan, mikäli mahdollista, nykyinen on parannus entiseen.
Perttiä tilanne ei oikeastaan enää vaivaa; onhan hän vahvempi ja pidempi kuin ennen. Koiranruoka maistuu, hämärämiehet pysyvät tiluksilta loitolla, ja lisäksi hänellä on rakastava, kaunis vaimo (Pertin rakkaustarinasta pari sanaa vaimonsa Sabinen tarinassa).. Mitäpä sitä hukkarukka muuta elämältä pyytäisi? Jätkä on eläin.

Pertti's Story:
By suffering his whole life of short-growth, this odd-job-man/gravedigger Pertti Lupescu was infected by the curse of the wolf after turning fourty. Where the curse was originated, is a blur.
Grandma Lupescu made the best she could to cure her grand-grand-grandson. She cooked herbal potions and sang powerfull spells, and in a way it did help him; Never again did Pertti turn back to his human-form, with or without the full moon. Pertti's loved ones comfored him and stood by his side, like family often does. His auntie said it's the inside that matters, not the looks, and his brother said that if possible this was actually an improvement to what Pertti used to look like.
Nowadays Pertti isn't bothered by his condition anymore, after all; he's a lot taller now, and stronger as well. He loves dogfood, no robber dares to come near the Lupescu house, and he has a beautiful wife who loves him with all her heart (more about the love story in Sabine's tale). So, is there any more a poor werewolf could ask in life? Dude's an animal.

Sabine Cuza

Aloitankin perheen esittelyn (loogisesti?) ensimmäisellä hahmollani, kun hänet olen jo maininnut pari kertaa (En tiedä mistä keksin nuo nimet, se vaan alkaa pyöriä päässä itsepäisesti, ja sitten on vaan annettava periksi ja nimetä nukke sillä nimellä). Hän on siis Lupescun perheen vanhimman pojan vaimo, Ms. Sabine Cuza:

I'll start introducing my dollhouse-family with the first charcter, since I've mentioned her a couple of times allready. (And I really don't know where I come up with their names, it just gets stuck in my head until I decide to give it to the doll) So, she is Ms. Sabine Cuza, the wife of the oldest son in the family:

Nuken Tarina:
Alunperin tämä on kahden euron blondi minibarbie, jonka halvan hinnan vuoksi ostin kirppikseltä tuunauskokeiluun. Sabine kävi läpi aika rankan muuttumisleikin; Kynin tytön kaljuksi, katkaisin kädet ja jalat saadakseni tehtyä edes jonkinlaiset taipuvat nivelet, pesin pois vanhat printtikasvot ja koversin lopuksi vielä reiät silmien tilalle.. Nykyiset silmät ovat valkeat lasihelmet, hiukset leikkuupätkiä omasta kuontalosta, ja meikki akryylimaalia.
Vaatteet ompelen itse. Varsinkin tuollaisia babydoll-mekkoja on ihana tehdä tälle hahmolle kun se on niin siro.

The story of this doll:
Originaly she was a mini-barbie doll found from a flea-market near by. Doll only cost a couple of euros, so it was quite cheap for my tuning experiment. She went through a rough makeover; I plucked off her original blond hair, and cut off her arms and legs so I could make her some movable joints. I also washed off her original, print-on face and even carved holes on her head for eyes. New eyes are white glass-beads I painted. New wig I cut from my own head and the dolls make-up is acrylic-paint. Her clothes I sewed myself. I just love making babydoll-dresses to this one, she's just so adorably slender.

En ajatellut, että Sabine muuttaisi koskaan nukketalooni, hän kun on vähän epäsopusuhtainen ja pitkänhuiskea naikkonen. Ajattelin alkuun laittaa barbie-projektin sivuun ja alkaa keskittymään nukketaloni tuleviin asukkaisiin, myös parempaan Sabineen. Nykyinen piti kuitenkin paikkansa.

I never thought Sabine would ever actually move into my dollhouse, after all, she is a bit unproportionate and quite tall for a woman. First I tought to put this barbie-project aside and focus on the actual family-members of the house, as the better version of Sabine, too, but the original just wouldn't step aside and kept her status on, no matter what.
  Sabinen Tarina:
Sabinen tarina nitoutuu aika tiiviisti toisen aloittamani nukkeprojektin ympärille. Sabine siis kotiutui ikkunalaudalle ja asusteli siinä satunnaisten dioraamojen keskellä, ja aloittaessani seuraavan nukkeni valmistuksen, siitä (hupsis) loppui materiaalit kesken :(
Niin uusi nukkeni sitten torsona joutui istuskelemaan pahvilaatikosta sille varta vasten kyhäämässäni tuolissa Sabine seuralaisenaan, ja lähihoitajanaan. Tämä tuntui mieltyvän raajarikkoon, vähäpuheiseen herraan, tarjoili tälle kahvia ja sytytti tämän savukkeet. Harmillista ettei noista ikkunalautadiaraamoista ole valokuvia, se oli todella hauskaa aikaa :) Kun herra kuntoutuessaan sai jalat ja silmät, ei hän päästänytkään irti tuosta kummallisesta barbiesta, jonka varteen toistaitoinen kauneusleikkelijä oli jo jälkensä jättänyt (mallin urasta lienee turha haaveilla), ja vei tämän vihille. Hääkuvia ei valitettavasti ole, sillä tilaisuus oli hyvin epävirallinen.
Näin siis Sabine muutti Lupescun taloon.

Sabine's Story:
Her story kinda goes hand-in-hand with this other doll-project I started. Sabine lived her first days on the windowsill in the middle of some random diaramas. As I started making a new doll, it's materials ran out (oops) :( So I made a little arm chair out of cardboard for the torso-doll, where he sat a couple of weeks with Sabine by his side as a practical nurse. She found herself quite fond to this crippled, untalkative gentleman, served him coffee, and lit his cigarettes. Too bad I don't have any photographs from those days, those really were the times :) After the new doll finally had his legs and eyes attached, he wouldn't let go of this odd barbie, who was cut all over by a blade of an unskilled surgeon. Instead, he married her. The ceremony was very unofficial, that's why there aren't any photos of it either. And so did Sabine move in the Lupescu-house.