Kuolleiden unta-Dreams of the dead

Esittelenpä näin Halloweenin kynnyksellä talon viimeiset, eli vampyyripoika Evanin vuodevaatteet. Evanin leposija poikkeaa vähän muiden asukkaiden vastaavista, koska Evan nukkuu yönsä arkussa jossa hänet aikanaan haudattiin.
Nopeasti vilkaistuna arkkua ei huomaa sillä Evan sijaa petinsä aina auringon laskiessa:

Since it's allmost Halloween I'll introduce the last beddings of the house, the ones of the vampire lad; Evan. Evan rests a bit differently than the rest of the family, because he sleeps in the coffin he was originally buried in.
By a quick look you almost can't see the coffin at all, cause Evan makes his bed by every sunset:

Ilman peittoa ja tyynyjä näyttääkin jo tutummalta:
Without the blanket and cushions this seems a lot more familiar:

Arkusta löytyy pielus, yöpaita ja näköjään iltalukemista. Peittona Evan käyttää samettihuopaa tarpeen mukaan.

There's a little pillow, a pyjama-shirt and, apparently, something to read in the coffin. Evan uses the red velvet blanket as his cover when/if needed.

Tässä tuo samettipielus vielä lähikuvassa. Ompelin sen mustasta silkkisametista, samasta, jolla verhoilin arkun. Täytin napakaksi vanulla:

Here's a close-up of that little pillow. I sewed it off of black silk-velvet, the same material I used on upholstering the coffin. Pillow is well stuffed with some cotton-wool:

Peitto puolestaan on samanlainen päärmätty samettitilkku kuin aikaisemmin esittelemäni mustat peitot. Tämä punainen vain jotenkin sopi Evanille paremmin, ja eipä ole aina niin mustaa kaikki ;)

Blanket is just one of those velvet-blankets I made by hand. Only difference is that this one's red.

Pääräykset tehty mustalla puuvillalangalla. Peiton kulmauksissa somisteena muovikristallihelmiä.

Little beads on the corners of the blanket are plastic crystal-beads.

Tunnustus-Credits

Hyvää Maanantaita vain joka iikalle, muistittehan siirtää kellojanne tunnilla taaksepäin viime yönä?
Krizze soi blogilleni tällaisen tunnustuksen:
Merry Mondays to you all :)

Krizze gave some credit for my blog:

Tähän tosin liittyy pieniä ehtoja (aka; "Haudattu koira")..
Saatuaan tämän palkinnon täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
-Kiitos Krizze, laitoinkin jo viestin sinulle :)
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
-En ole mikään kopiovelho, mutta toivottavasti onnistuin ja kuva näkyy postauksessa. Sivupalkkiin en sitä saa, samasta syystä kuin en muitakaan tunnustuksiani.. Tosin, ensimmäiseni riittää mainiosti :)
3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.
-En välttämättä tajunnut tätä kohtaa oikein, mutta tässä siis linkki: http://pikkupakko.vuodatus.net/
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
-Tämä onkin hankalaa.. (muut bloggaajat vai muut tuntemani ihmiset?) tuota tuota, yritin todella kauan miettiä asioita minusta joita kukaan toinen ihminen maailmassa ei tiedä, myönnän etten onnistunut; ei minulla oikeastaan ole sellaisia salaisuuksia. Edes saadakseni tämän kohdan täyteen, laitan tähän jotain juttuja joita ehkä kaikki eivät tiedä:
1. Vietin varhaislapsuuteni sairaalassa mm. anemian ja korvatulehduskierteen vuoksi.
2. En tiedä enää luonnollista hiustenväriäni.
3. Rakastan sumuisia sadesäitä.
4. Vaatekaapissani on hajustimena tuoksuva My Little Pony.
5. Minulla on alaselässäni perhosenmuotoinen luomi.
6. Lempiautoni on Volkswagen minibus.
7. En omista autoa enkä ajokorttia.
5. Anna tunnustus seitsemälle.
-Nämä kolme viimeistä on pakko jättää väliin, en tunne tarpeeksi bloggaajia, tai sitten kaikki ovat jo saaneet k.o.tunnustuspalkinnon :l
6. Linkitä nämä blogissasi.
-Pakko jättää tyhjäksi kohdan "5" vuoksi.
7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
-Sama kuin "6".
***
With some conditions, of course..
After recieving this award, you must fill up the 7 blanks:
1. Say thanks to the one who gave you this credit.

-Thank you, Krizze, I allready posted you this :)

2.Copy the picture, and put it on your blog.

-I'm no copy-guru, but hopefully I succeed and the image is shown in the posting. Still don't know how to add it on the sidebar.. Anyway, the first credit is plenty :)
3. Link the one who gave you the credits.

-I'm not sure did I realize this correctly, but here's a link:
http://pikkupakko.vuodatus.net/

4.Tell seven things about you, that others don't know yet.
-This is a difficult one.. (like, the other bloggers, or the other people known to me?)Let's see, I tried thinking this over a long time, things no person besides me knows, and I dodn't succeed; I don't have secrets, actually. Not enough to fill this up right, so I'll just write some things, that maybe someone doesn't know about me:
1. I spend my early childhood in a hospital, because of anemia and some chronic cases of Otitis media, for example.
2. I don't know what my real haircolor is anymore.
3. I really love foggy, rainy weather.
4. In my closet I have a scented My Little Pony as a potpourri.
5. I have a butterfly-shaped mole on my lower back.
6. My favourite car is a Volkswagen minibus.
7. I don't own a car or any driver's license.
5. Give this credits to seven more people.
-Now, I have to skip this one, since I don't know enough of bloggers, or all of them have allready been given this credit :l
6. Link them on your blog.
-I have to skip this because of part "5".
7. Tell about this credit for these seven people.
-Same as "6".

Amore Mio

Askartelukaappini perkajaiset tuottivat satoa; Ylijääneestä paperisilpusta syntyi tällaisia hemaisevan värisiä kirjekuoria ja -kortteja. Lienevät Jennyferin moottoripyörämiehen lähettämiä, kaipauksen innoittamia lemmenviestejä maailman eri kolkista;

I made some cute-colored envelopes and cards for Jennyfer from leftover paper-clippings. They're probably from her boyfriend who is riding with his motorcycle all over the world;

Kirjeet on järjestelty sievään pikku nippuun, ja Jennyfer varmaan keksii niille jonkin hyvän säilytyspaikan, josta hän tarvittaessa voi ottaa ne luettaviksi aina uudelleen.

Here are the letters tied in a pile, and I'm sure Jennyfer will come up with a good place to keep 'em.

..seuraavaa rakkaudentunnustusta odotellessa ;)

..waiting for the new message of love ;)

Julisteita-Posters

Tällaisia mainoksia kulkeutui Lupescujen vintille jälleen kerran:

These commercial-posters ended up in the Lupescu attic once more:

Vasemmanpuoleinen on mainoskortti viimevuotisilta MP-09 messuilta, ja oikeanpuoleinen on yksityiskohta sellaisista leikekirjapahveista. Löytyi Sinellistä.
Todennäköisesti plakaatit päätyvät Jennyferille.

The one on the left is a card from the Motorcycle-Fair-09, and the one on the right is cut off from some scrap-book papers. Found it from the Sinelli-store.
Most likely both of these will end up for Jennyfer.

Knit Knit

Jatkamme siis näillä hippitytön tavaroilla, kun löytyi vielä esittelemättömiä (sanahirviö..) juttuja:

So, here's some more property of hippie-auntie (did that sound kinda funny..):

Peilipöydän ja sängyn välissä Vera tädillä on pieni, yöpöydän virkaa toimittava jakkara, johon on nostettu neulekori. Tai oikeammin neulekassi, sillä nyssäkkä on virkattu keltaisesta kirjontalangasta, ja on siksi vähän turhan pehmoinen ollakseen aktuaali kori :)
Sangan taiteilin rautalangasta.

Between her dressing-table and bed there's a tiny chair, pretending to be a night-stand, and on it there's a knitting-basket. Or more likely a knitting-bag, after all, it's crochet of yellow yarn, and so it's a little too soft to be an actual basket :)
I made the handle of wire.

Kassi sisältää lankakerän (kitty mohair), paksut kudinpuikot ja sakset. Puikot tein hammastikuista ja helmistä, sakset ostettu valmiina HobbyPointista. Tulitikku kuvassa lähinnä mittasuhteisen vuoksi.

In a bag there's a ball of yarn (kitty mohair), a pair of thick knitting needles and scissors. I made the knitting needles of toothpics and beads, scissors I bought from HobbyPoint.

Veran vuodevaatteet-Vera's beddings

Sain siis vihdoinkin kuvattua nuo hippitädin lakanat :)

So I finally managed to photograph all hippie-aunties bedclothing :)

Vera-tädin petikattaukseen kuuluu päiväpeite ja koristetyynypari. Pikkutyynyt on ommeltu tilkuista, ja kirjailtu saumasta hopealangalla (joka näkyy ällistyttävän huonosti tuossa kuvassa):

Vera has a bedcover and a couple of decorative cushions on her bed. Little cushions are made of cloth-clippings and finished with silver-thread (which is surprisingly hard to see here):

Päiväpeitto on pitkää mallia, että sen saa taitettua nätisti toisesta päästä ;)
Peiton ompelin kahdesta kankaasta; Päällinen on toffeenruskeaa loimusamettia ja nurja puoli magendan sävyistä sifonkia. Yhdistelmä on yllättävän toimiva vaikka peitto näyttääkin aika imelältä. Sopii tädille :)

Bedcover is extra-long, so it can be folded nicely of the other end ;)
I sewed the bedcover of two different kinda clothes; A toffee-shade glossy velvet and some magenta-shaded chiffon. Quite a matching combo even though the bedcover looks kinda syrupy. It fits auntie just great :)

Nukkumiseen sängystä löytyy askeettiset lakana, huopa, ja tyyny. Tyynyn tyynyliina ommeltu aiemmin mainitusta magendasta sifongista.. Lakanan (puuvillaa) virkaa toimittaa joku tilkku, ja huopa on pehmeää fleeceä (tilkku).

For sleeping there are only a sheet, a blanket, and a pillow. The pillowcase here is from the same chiffon I mentioned earlier.. Sheet (cotton) is a cloth-clipping, and a blanket is a fleece-clipping.

Tähän sänkyyn on ollut ajatuksissa ommella jotkin hörhelöpitsiset prinsessalakanat, mutta en vielä tiedä ovatko ne ihan Veran tyyliä..

I've been thinking on sewing some voluminous lacy-sheets to this bed, but I'm not sure if they quite suit Vera's style..

Too much to do..

Onkin taas päässyt kasaantumaan kaikkea tekemistä, sitä se lomailu teettää :l Ja taas on Perjantai.. Ja on kieltämättä ollut kaikkea muutakin päänvaivaa viimeaikoina :( Mur.
Talvitakki pitäisi ommella, laukku korjata, lattiat pestä, ja kaapit siivota yleisen järjestelyn lomassa..argh! Pahoittelen siis lievästi puolivillaisia postauksia mikäli niitä näkyy ;D

Joka tapauksessa, tarkoitukseni olisi nyt viikonloppuna saada uusia kuvia tulevalle viikolle, ehkä jopa leikkimään paparazzia Lupescun perheen pihatalkoissa.
Vera onkin jo, tuiman näköisenä, kynän ja lehtiön kanssa kierellyt pihamaata ja tehnyt muistiinpanoja. Kyllä hän varmaan tapansa mukaan saa kaikki talon asukkaat patistettua liikkeelle..
Pidetään peukkuja ensi viikolle, mukavaa viikonloppua kaikille ..myös minulle :)

Ystävä hädässä-A friend in need

Sittenkään ei tarvinnut Evanin olla yksin syntymäpäivänään, kun hänen paras kaverinsa, Ernesti-mörkö päätti illansuussa ilmestyä Evanin surujuhliin tuliaisinaan pullo punkkua. Eihän nyt synttärinä saa murjottaa.. (ja näyttäähän pojilla muutakin juomista tuossa olevan).

Evan didn't have be alone on his birthday after all,since his best frien, Ernest the bogeyman decided to come and visit him with a bottle of vine. No one should be miserable at their birthday, anyway.. (and guys obviously have much more to drink there).

Pian huoneen täyttääkin reipas puheensorina melankolisen filosofoinnin sävyttämänä.
-Tulihan mieleeni, Ernesti, enkös lukinnutkaan ovea? Aina vaan ilmestyt jostain paikalle.
-Joo. Mutta puhutkin mörölle.
-Miten pääsit sisään?
-Heh, ammattisalaisuus.. se ikäänkuin.. kulkee geeneissä.
-Ahaa. Tietenkin.
-Onneksi olkoon kuitenkin taas ja surunvalitteluni, kippis.
-Kippis.

Soon a cheerful guy-talk fills the room colored by some melancholy philosophy.
-I have to ask, Ernest, didn't I lock the door? And every time you just appear all a sudden .
-Yup, but you're talking to a bogeyman here.
-How did you get in?
-Occupational secret, you know.. it sort of.. runs in the family.
-Oh, right.
-But congratulations and my sympathies, cheers.
-Cheers.

Syntymäpäivämasennusta-Birthday-depression

Säiden kylmetessä ei kukaan perheenjäsenistä osoita suurtakaan kiinnostusta pihatalkoita kohtaan, Vera-tätiä ehkä lukuunottamatta, ja päivät matelevat verkkaisesti.
Talo on muutenkin hetkittäisen alakuloisuuden verhoama, varsinkin näin Lokakuussa.
Syntymä- ja kuolinpäivästään masentunut Evan on jälleen erakoitunut huoneeseensa. Joka vuosi tänä samaisena päivänä hän täyttää 26 vuotta, aina uudestaan; Vähemmästäkin masentuu.

As the weather gets colder, and no family member, exept Vera, seems interested about the autumny yard-work, the days pas slowly. Besides, during October the house is usually a bit gloomy. Evan, depressed because of his birth- and dyingday today, turnes 26 again over and over again; No wonder his depressed.

-Olo paranee kun voi kotona syventyä hyvään kirjaan, Evan tuumii, ja tarkistaa myös että ovi on varmasti lukittu.

-I'm feeling better with a good book, he thinks and also checks the door is locked so he can be left alone.

Talviko muka tulossa? Winter?

Talon aamuvirkku Vera nousi taas varhain, ja jäi oitis nostalgian lumoihin vilkaistuaan ulos yhä lohduttomampaa maisemaa. Ulkona on kylmää ja pilvistä, vaikka aurinko hetkittäin pilkahteleekin taivaalla. Ulkona näyttää kolealle ja märälle. Saadaankin arvailla tuleeko tänään räntää vai lunta vai vettä. Pihatalkoot olisi varmasti hyvä pitää vielä kun kerkeää, ja hautausmaa siistiä talviteloille.

The early bird of the family, Vera is up early again, and was charmed with nostalgia by the sight outside. The wather is cold and clowdy, even the sun is occasionaly shining outside. It looks chilly and wet outside, so let's see if it's going to rain water or sleet tonight. It would be a good thing to take care of any yard- and graveyard work before the winter arrives.

-Jopas nyt, Vera tuumii, naapurin isäntähän se taas siellä lampsii tännepäin vihaisen näköisenä.
..ja korvauskirjelmäkö hänellä on jälleen mukana? Alkaisi ennemmin kasvattaa vaikka kurpitsoita kuin lampaita.. olisi ekologisempi ratkaisu. Pitäisiköhän Pertti laittaa hihnaan aina täydenkuun ajaksi, etteivät naapurin lampaat saisi tuta sen kynsiä?

-What do you know, Vera thinks, it's the angry looking nexdoor naighbor walking to our residence again.
..and is that another reclamation his carrying with him? He should definately start farming pumpkins instead of sheep.. more ecological as well. Maybe we should put Pertti on a leach during full moon, so the sheep nexdoor wouldn't suffer?

Verikuun alla, osa3-Under a Blood Moon, part3

Ihmissusi Pertti saapui suolet kurnien keittiöön noutamaan illalliselta jäänyttä paistia, ja siinä intoillessaan sattui säikyttämään vaimonsa niin pahanpäiväisesti että tämän on pakko turvautua kättä pidempään, ja hän sieppaa pöydältä mitä käteen osuu; "Katsos tätä, rakas."

Pertti the werewolf arrived to the kitchen with a grumbling tummy, to catch a left over roast, and startled his wife terribly, so that she needs to defend herself, and she grabs the first thing she can of the table; "Check this out, dear."

Pertin katse ihan lasittuu vaimon heilutellessa kuonon alla mehevää ydinluuta. "Hyvä poika" Sabine maanittelee. Pertin katse näyttää seuraavan luuta minne se meneekin. Nyt vain nopea kädenliike.. ja Sabine heittää luun takapihalle.
Pertti katoaa paikalta kuin ammuttuna.

Pertti stops completely, watching as his wife wiggles a juicy soup-bone infront of his snout. "Good boy" Sabine says. Pertti appears to follow that bone where ever it goes. Now just a fast swing of the arm.. as Sabine throws the bone to the backyard.
Pertti vanishes instantly.

Ihmissudet ovat koostaan huolimatta perin vikkeliä, ja Sabine saa huokaista helpotuksesta. "Ehkä nostan tuon paistin vielä kaappiin.." hän tuumii, ottaa lasillisen vettä ja menee levolle. Ei ainakaan käy elämä tylsäksi ihmissuden kanssa. Aamuun mennessä Perttikin on jo rauhoittunut, ja Sabine voi turvallisin mielin herätä miehensä vierestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Saa nähdä, mitä ensi täydelläkuulla tapahtuu ;)

Despite their size werewolves are quite quick, and Sabine can come down. "Maybe I'll just put that roast away.." She thinks, takes a glass of water and goes back to bed. Life sure ain't boring with a werewolf. Till morning Pertti too is all settled up and Sabine can wake up safely next to her husband.
We'll just have to wait what happenes on the next full moon ;)

Verikuun alla, osa2-Under a Blood Moon part2

Sudenkirouksen aikoinaan ylleen saanut Pertti-herra saattaa joskus täydenkuun alla olla hieman arvaamaton, vaikka hänen ajoittaiseen rellestykseensä onkin jo talossa totuttu; Särkyvät arvotavarat pakataan kuplamuoviin, lykätään vintille, ja sukulaisilta saadut, epäesteettiset lahjatavarat kaivetaan komeroiden kätköistä esille kirjahyllyyn ja toivotaan pahinta. Jokainen sulkeutuu muutenkin kuisten öiden ajaksi huoneeseensa ukonhattua ulottuvilla. Ruokatavaroita ei mukana kannata pitää, sillä täysikasvuisella ihmissudella täysikuussa riittää ruokahalua vielä naapurin lampaiden jälkeenkin. Itse asiassa, Pertti pihalla kirmatessaan vainusi keittiöön yöksi unohtuneen illallispaistin tähteet, ja päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen. Pahaksi onneksi hänen vaimonsa Sabine oli samaan aikaan keittiössä, ja uhkasi jäädä tulilinjalle.

Master of the house, Pertti, who's suffering of the wolf-curse, may be a little unpredictable during the full moon, even the folks of the house are getting used for his acts; Every breakable item is covered with a bubble-wrapper and placed in the attic, and all the unesthetic gifts from relatives are taken off from the closed and placed in the book-case and hope for the worse. Still, everyone locks themselves up in their rooms when the moon is full and bright, and keep some wolf's bane on hand all the time. Food items is not a good idea to carry with, since a full-grown werewolf has appetite enough after naighbours sheep as well. Actually, while running at the yard Pertti scented the left over roast from kitchen, and decited to grab the opportunity. Unluckily Sabine was at the kitchen the same time.

Pertin maha murisee uhkaavasti. "Pertti, paikka!" Sabine komentaa. "Istu!" nälkäinen Pertti ei korvaansa lotkauta. Paistiahan Pertti tavoittelee pöydältä pikkurouvan takana, mutta silti vaimoa alkaa pelottaa miehensä hurja ilmestys. "Mikä nyt neuvoksi?" Sabine miettii kuumeisesti vältellessään mahdollisia sudenpuremia. Sitten hänen käsiinsä osuu jotain kättä pidempää: "Pelastus.."

The stomach of Pertti as growling threatningy. "Down, Pertti!" Sabine orders. "Sit!" Pertti is so hungry he doesn't listen. He's only after for a roast in the table behing the mrs, but still she's afraid. "What do I do" She thinks hastly while avoiding any possible bite marks. She reaches out to something on the table: "Salvation.."

-Tarina jatkuu..

-Story continues..

Verikuun alla-Under the Blood Moon

Kurkistamme taas hetkeksi Lupescun perheen vaatimatonta arkea. Vaikka Lokakuun täysikuu (eng.Blood Moon; Verikuu) onkin taas vähenemään päin, tapahtui, ajassa taaksepäin palattaessa seuraavaa:
Ulkosalla kumottava täysikuu saa Lupescun talon asukkaat aina vähän levottomiksi. Ei sillä, että he kaikki olisivat kuuhulluja, vaan pikemminkin, koska talon isäntä, Pertti Lupescu, on.
Hänen vaimonsa, Sabine heräsi taas keskellä yötä ulkoa kaikuvaan ulvontaan ja havaitsi puolisonsa paikan sängyssä tyhjäksi. "Jahas, taas se on lähtenyt juoksuilleen" Tuumii Sabine ja aikansa yksin ja levottomasti loikoiltuaan lähtee hakemaan keittiöstä juotavaa jos vaikka alkaisi nukuttaa.
Ruokasalissa on hämärää ja hiljaista.

Once again we may peek the average life of the Lupescu family. Even this October full moon (also known as "Blood Moon") is waning again, something happened a couple of nights ago:
Brightness of the moon allways makes the people in the house a bit restless. Not that they are all lunatics, but because the master of the house, Pertti Lupescu, is. His wife, Sabine woke up, and heard some howling from outside in the middle of the night, and noticed that the other side of the bed was empty. "Great, his off to full moon again", Sabine mutters and after lying in bed, restless, for a while she gets up to kitchen to get herself something to drink.
The diningroom is all dark and quiet.

Keittiöön ei kuulu enää ulvontaa. Mielessään Sabine toivoo ettei Pertti taas hätyyttele naapurin isännän lammaskatrasta kuten vuosi sitten. Naapurin valituskirjeillä voisi tapetoida jo kirjaston. Mielijohteesta hän huomaa illallisesta pöydälle unohtuneen lammaspaistin; Oli emännän keittiövuoro. "Ei tästä saa kukaan tietää" tuumii Sabine ja kietaisee paistin folioon.

No more howling. Sabine hopes that Pertti isn't after the naighbours sheep again, like about a year ago. You could paper a library with the naighbours complain-letters by now. Sabine notices the roast left over from the supper-meal she forgot on the kitchen desk; Tonight was her kitchen-shift. "No one will find out about this", she thinks and coveres the roast up with a tin-foil.

"Noin. Kyllä se nyt säilyy ettei kissa syö sitä." Sitten Sabine tuntee heikkoa viimaa. "Onko kissa tullut keittiöön?"

"That's it. Now the cat can't have it." She feels some chills like a wind. "Did the cat enter the kitchen?"

-Tarina jatkuu..

-The story continues..

Kun terveys pettää..

Todellakin, eilen jäi postailut väliin, pahoitteluni siitä. Aamuni alkoi pirtsakasti yltyvällä päänsäryllä ja päivän vietin suurinpiirtein pimeässä sängynpohjalla tyynyt korvilla ;(
Toivottavasti en kenellekään tuottanut pettymystä siellä kotikoneilla, lupaan jatkaa postailujani tavalliseen tapaan :)

Nukkiksessakin on tapahtunut kaikenlaista.. Lokakuun täysikuu kerkesi valaista yötaivasta, ja aina salskea susimiehemme Pertti oli vallan veikeällä päällä ;)
Tarina jatkuu..