torstai 16. huhtikuuta 2009

Adalmina Lupescu ja Victor-kissa

Hän oli kolmas nukkeprojektini, perheen ikinuori isoäiti Adalmina Lupescu:
She was my 3rd doll-project, the ever-so-young grandma of the family, Adalmina Lupescu:

Nuken Tarina:
Tällä nukella olikin taas vuosipäivät; Pari vuotta sitten pääsiäisenkorvilla Euron kaupasta Kaisaniemestä tarttui mukaan sellainen julkeasti virnistävä, säkkikankaaseen puettu pääsiäisnoitafiguuri. Sabinen ohella tämä on yksi eniten tuunatuista nukeista. Poistin lähes kaiken alkuperäisen; hiukset, kasvot ja vaatteet. Alta paljastui rujo rautalankarunko. Vahvistin nuken tukirankaa piipunrassilla ja villalangalla. Vuolin nuken kasvoja pienellä skalpelli-veitsellä saadakseni alkuperäisen virnistyksen katoamaan. Uuden imagon pakkeloin lukuisilla kerroksilla Erikeeperiä (muuttuu kuivuessaan muovimaiseksi) ja maalasin kasvot uudestaan. Tuloksena velmu hymy ;) Hiukset liimasin villalangasta ja vaatteet ompelin käsin. Hauskana yksityiskohtana maalasin vielä nuken varpaankynnet. Ne ehkä näkyvät seuraavassa kuvissa jos osaa katsoa:

Story of this doll:
This doll just had her first anniversary; A couple of years ago, around Easter I found a tiny witch-figurine with a sack-cloth clothing and cheeky grin from a little store at Kaisaniemi. Like Sabine, this doll was one of my most difficult tuning-works. I removed allmost everything that was original in this doll: The hair, the face, and all clothing. Beneath it all was an ugly iron-wire-skeleton, witch I strenghened up with some pipe-cleaner and yarn. I carved the face of the doll with scalpel to get the grin off it's face, and made the new image with several layers of EriKeeper-glue (it turns plastic-like when it dries up). Now the doll has a mysterious, mischievous smile on her face ;) Wig is glued-on gray yarn, and clothes I sewed by hand. As a funny detail I even painted the dolls toenails red. You might be able to see 'em in picture if you take a close look:

Adalminan Tarina:
"Mummi on vanha noita" sanotaan monessa suvussa. Tässä suvussa se pitää paikkansa. Isoäiti Lupescu on ikivanha, teknisesti hän taitaa olla Pertin iso-iso-äiti. Hän on siis Veran mummi, vaikka kaikki talossa kutsuvat häntä vain "mummiksi". Isoisä Lupescu poistui keskuudestamme vuosia sitten, ja tätä nykyä hänet löytää uurnasta ruokasalista. Mummi viihtyy omissa oloissaan, vaikka särpiikin mieleellään teetä (ja viskiä) salongissa muiden talon tyttöjen kanssa. Mummi hoiti aikoinaan Pertin sudenkirousta, kunnes heitti pyyhkeen kehään ja hiljalleen asiat palasivat mallilleen. Mummi tulee hyvin juttuun sukulaispoikansa Pertin kanssa, joka jaksaa tarpeen tullen kantaa häntä paikasta toiseen. Pertin veljeen Adalminan välit kuitenkin kylmentyivät valitettavan kuolemantapauksen johdosta. "Kuolleet eivät kummittele", sanoo mummi napakasti.
Kaikesta huolimatta mummi ei ole läheskään niin raihnainen kuin antaa olettaa, ja hän keittelee edelleenkin rohtojaan ja lentää luudalla pitkiäkin matkoja hankkiessaan eksoottisia aineksia keitoksiinsa. Seuraa mummille pitää perheen lemmikki, Victor-kissa.

Adalmina's Story:
"Granny is an old witch" is said often in many families. In this family it's actually true. Grandma Lupescu is very, very old, I think, that technicaly she's Pertti's great-great grandma, if she's Vera's grandma. Still, the whole family just calls her "Granny". Grandpa Lupescu departed years ago, and can be now located from the urn in a dining-room. Granny often likes some time alone, eventhough occasionally loves a cup of tea (and whiskey) in the salon with the rest of the house women. Granny nursed Pertti's wolf-curse in the beginning, she tried everything and had to quit. As time passed, things settled down and life continued in the house like nothing happened. Granny gets along well with Pertti, who's now strong enough to even carry granny around when needed. Sadly, Granny's relations with Pertti's little brother turned cold after a misfortuned case of death in the house. "Dead men don't haunt!" -says granny determined.
After all, granny isn't nearly that decrepit as she leads others to think. Se still stirs up her magic-potions and flies long journeys with her broomstick when in search for some new and exotic ingredients on her concoctions. The family pet, Victor-cat is keeping granny company.

Pari sanaa Victorista:
Victor-kissa on valmistettu piipunrassista ja cernit-massasta. Pertin ohella ensimmäisiä nukkekotiani varten tehtyjä piipunrassitöitä.

Few words about Victor:
Victor-cat is made of pipe-cleaners and Cernit Polymer-clay. Like Pertti, he's one of the first pipe-cleaner figurines I made for the dollhouse.

Victor sai nimensä legendaarisen tohtorin, Victor Frankensteinin mukaan.
Victor was named after a legendary doctor, Victor Frankenstein.

2 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Kiva ku vierailit blogissani :). Tämä sun noita on kyllä hieno! Ehkä vähä liian ilkeän näköinen mun noidaksi, mutta tykkään! ja muutenki tykkään tosipaljon tästä sun blogista, voisin tuijotella päivät pitkät, on niin hienoa kaikki! Itsekin oon joskus haaveillu, että tekisin nukkiksen Munsterien tyyliin... salaovineen kaikkineen, mutta ehkäpä joskus vielä semmoisenki urakan otan! Täältä sun sivuilta sais ainaki inspiraatiota roppakaupalla :)!

Wednesday kirjoitti...

Saatan jopa vierailla toistenkin ;) (hm, kyllähän Adalmina on vähän velmu, alituiseen virnistelee ovelasti)